15.6.1998

Tapahtumatiedot

A surmasi 7.12.1994 aviopuolisonsa B:n. A:n ja B:n yhteinen, 24.1.1993 syntynyt lapsi C vietiin tapahtumayönä äidinäitinsä D:n hoidettavaksi. A tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta kuudeksi vuodeksi vankeuteen. X:n kunnan sosiaalilautakunta otti päätöksellään 14.2.1995 C:n huostaansa ja sijoitti hänet ensin 19.6.1995 lukien sijaisperheeseen ja päätöksellään 27.6.1996 lastenkotiin.

Hakemus Turunseudun käräjäoikeudessa

D, hänen tyttärensä E ja tämän aviomies F pyysivät, että C:n huolto uskotaan D:lle ja että E ja F määrätään hänen toissijaisiksi huoltajikseen.

Kuultavien lausumat

A ja sosiaalilautakunta lausuivat, että C ei ollut jäänyt vaille huoltajaa, joten sukulaisilla ei ollut lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n nojalla puhevaltaa asiassa. Sen vuoksi A ja sosiaalilautakunta pyysivät, että hakemus jätetään tutkimatta.

Käräjäoikeuden päätös 12.12.1996

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksista. Mainittu artikla ei ole ristiriidassa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain kanssa, vaan mainittu artikla määrittelee kohtuullisen ajan noudattamisen oikeudenkäynnissä ja oikeudenkäynnin yleiset periaatteet sekä tuomioistuimen riippumattomuuden ja puolueettomuuden. Artiklassa mainitaan myös, että näitä periaatteita on noudatettava kunkin ihmisen omassa oikeudenkäynnissä eli päätettäessä hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n 1 momentissa mainittu lapsen edun huomioon ottaminen on yleisperiaate ja lain 14 § sääntelee asianosaisasemaa. Näillä perusteilla sovellettava lainkohta oli viimeksi mainittu pykälä.

A, joka tosin oli kärsimässä taposta tuomittua vankeusrangaistusta, oli lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 3 §:n nojalla C:n huoltaja. Kun C ei ollut jäänyt kokonaan vaille huoltajaa, ei D:llä, E:llä ja F:llä ollut mainitun lain 14 §:n nojalla oikeutta panna vireille C:n huoltoa koskevaa hakemusta.

Sen vuoksi käräjäoikeus jätti hakemuksen tutkimatta.

D, E ja F valittivat hovioikeuteen vaatien, että heille vahvistetaan asianosaisasema C:n huollon siirtämistä koskevassa asiassa.

Turun hovioikeuden päätös 30.5.1997

Hovioikeus lausui, että huoltoa koskevan asian vireillepanosta ja puhevallan käytöstä määrätään käräjäoikeuden toteamin tavoin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan asia pannaan vireille hakemuksella, jonka voivat tehdä lapsen vanhemman ja huoltajan lisäksi myös sosiaalilautakunta. Sen 2 momentista ilmeni, että sukulaisella on sanottu oikeus vain siinä tapauksessa, että lapsi on huoltajan kuoleman vuoksi jäänyt ilman huoltajaa.

Tästä seurasi, että lain 9 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 2 momentin tarkoittamassa tilanteessa, jossa oli kysymys siitä, onko lapsen vanhemman sijasta lapsen kannalta erittäin painavista syistä määrättävä joku muu henkilö lapsen huoltajaksi ja jossa tilanteessa edelleen oli meneteltävä lain 10 §:n 1 momentin määräämin tavoin ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti, sukulainen voi panna asian tuomioistuimessa vireille huoltajan luonnollisen kuoleman johdosta siinä tapauksessa, että eloon jäänyt vanhempi esimerkiksi sopimuksin vanhempien avioeron johdosta ei ollut ollut lapsen huoltaja. Tällainen oikeus sukulaisilla oli, vaikka lapsen oikeus pitää yhteyttä viimeksi mainittuun vanhempaan olisi asianmukaisesti turvattu tapaamisoikeuksin ja vaikka asiassa ei olisi mitään seikkaa, joka viittaisi siihen, ettei eloon jäänyt vanhempi lain 1 §:n huollon tavoitteita ajatellen olisi huoltajaksi sopiva tai siihen halukas.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa D ja hänen myötäpuolensa olivat perustaneet hakemuksensa siihen, että A oli surmannut B:n ja että rikos osoitti A:ssa sellaisia ominaisuuksia, ettei hän vain suorittamastaan rangaistuksesta johtuen ollut pysyvästi kykenemätön vastaamaan neljävuotiaan, nykyisin lastenkodissa olevan tytön huollosta. Lisäksi 49-vuotias D oli uskottavasti selvittänyt olevansa C:lle tämän elämässä varsin läheinen henkilö.

Arvioitaessa huoltoasian vireilletulon oikeutusta ensin selostetussa tilanteessa, jossa siis sukulaisilla oli sosiaalilautakunnan ohella vireillepano-oikeus, oli todettava, että hovioikeuden käsiteltävänä oleva vireilletulokysymys erosi varsin merkittävästi lapsen vahingoksi ensiksi selostetusta tilanteesta. Ero oli niin ilmeinen, ettei lainsäätäjän päätavoite, lapsen etu huollossa, jota koskeva asia oli määrätty tuomioistuimen ratkaistavaksi, tullut huollon tarkoitusta vastaavalla tavalla riittävästi huomioon otetuksi, ellei D:n ja hänen myötäpuoliensa hakemusta tutkita. Samoin kävisi lapsen ihmisoikeuksille hänen oikeuksistaan päätettäessä, ellei hakemusta tutkita riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.

Näin ollen lain 14 §:n 2 momenttia oli tulkittava siten, että lapsen isän surmattua lapsen äidin, jolloin oli todennäköistä, että lapsi huollon tarkoitusta ajatellen tosiasiallisesti jäi pysyvästi myös toista huoltajaansa vaille, sukulaisilla oli oikeus hakemuksella panna lapsen huoltoa koskeva asia vireille. Hakemuksen tutkiminen kävi soveliaimmin päinsä käräjäoikeudessa.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto.

Viskaali Perho: Hovioikeus todennee perusteluinaan seuraavaa:

D, E ja F katsovat valituksessaan, että heillä tulee olla asianosaisasema tässä C:n huollon siirtämistä koskevassa asiassa, koska lapsen edun periaatteen toteuttaminen edellyttää heidän hakemuksensa tutkimista. Valittajat viittaavat niihin lainkohtiin ja perusteisiin, jotka ilmenevät käräjäoikeuden päätöksestä ja lisäksi hallitusmuodon 6 §:n 3 momenttiin ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun asetuksen 11 §:ään. Valittajat vetoavat edelleen siihen, että laki edellyttää lapsen oman mielipiteen selvittämistä, mikä periaate ilmenee muun muassa hallitusmuodon 5 §:n 3 momentista, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklasta ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 11 §:stä. Valittajat katsovat myös, että hallitusmuodon 8 § ja yksityis- ja perhe-elämän suojaa koskevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla edellyttävät heidän hakemuksensa tutkimista.

Siitä, miten puhevallan käyttö on Suomen lainsäädännössä järjestetty lapsen huoltoa koskevassa asiassa, säädetään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain 14 §:ssä. Lapsen huoltoa koskevan hakemuksen voivat säännöksen 1 momentin mukaan tehdä lapsen vanhemmat yhdessä, toinen vanhemmista, lapsen huoltaja tai sosiaalilautakunta. Säännöksen 2 momentin mukaan, jos lapsi on huoltajan kuoleman johdosta jäänyt vaille huoltajaa, voi hakemuksen tehdä myös lapsen sukulainen tai muu lapselle läheinen henkilö. Lapsen huoltajia ovat sanotun lain 3 §:n mukaan hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu.

Kukaan valittajista ei ole mainitun lain 3 §:n mukainen C:n huoltaja. C ei ole myöskään äitinsä kuoleman johdosta jäänyt lain tarkoittamalla tavalla huoltajaa vaille, koska A on edelleen C:n huoltaja. Valittajilla ei sen vuoksi ole lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain 14 §:n perusteella oikeutta saada tutkituksi hakemustaan C:n huollon siirtämiseksi.

Valittajien käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa mainitsemat hallitusmuodon määräykset, Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklat, lapsen oikeuksia koskeva yleissopimuksen artikla ja muut valittajien mainitsemat säännökset ilmentävät sitä lapsen edun periaatetta, jota muun muassa lapsen huoltoa koskevissa asioissa on noudatettava. Hovioikeus katsoo, etteivät edellä mainitut lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain 14 §:n säännökset ole sinänsä lapsen edun periaatteen vastaisia, vaikka ne eivät kaikissa tapauksissa suo asianosaisasemaa vanhemman, huoltajan ja sosiaalilautakunnan lisäksi myös lapsen sukulaiselle tai muulle lapselle läheiselle henkilölle. Asianosaisaseman omaavien henkilöiden piiri voi olla Suomea sitovien kansainvälisten sopimustenkin valossa nyt kysymyksessä olevalla tavalla rajoitettu. Se seikka, onko huoltoa koskevan hakemuksen tehneellä henkilöllä asianosaisasema vai ei, ei myöskään voi olla riippuvainen näyttökysymyksestä eli siitä, edellyttääkö lapsen etu asianosaisaseman myöntämistä vai ei.

Valittajilla ei edellä lausutun perusteella ole oikeutta saada hakemustaan C:n huollon muuttamisesta tutkittavaksi.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus ei muuttane käräjäoikeuden päätöstä.

Hovioikeudenneuvos Saarinen: Hyväksyn mietinnön.

Perustelut

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa koskeva asia pannaan vireille hakemuksella, jonka voivat tehdä lapsen vanhemmat yhdessä, toinen vanhemmista, lapsen huoltaja tai sosiaalilautakunta. Pykälän 2 momentin mukaan jos lapsi on huoltajan kuoleman johdosta jäänyt vaille huoltajaa, voi hakemuksen tehdä myös lapsen sukulainen tai muu läheinen henkilö.

A on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 3 §:n ja 6 §:n 2 momentin nojalla C:n huoltaja. C ei ole huoltajan kuoleman vuoksi jäänyt ilman huoltajaa. Sukulaisilla ei siten ole mainitun lain 14 §:n sanamuodon mukaan puhevaltaa asiassa.

Lainkohtaa ei myöskään ole aihetta tulkita laajentavasti sillä perusteella, että A ei rangaistuksensa suoritettuaankaan voisi toimia C:n tosiasiallisena huoltajana. Sosiaalilautakunnalla on tällaisessa tilanteessa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun asetuksen 11 §:n 2 momentin mukaan velvollisuus tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi. Sosiaalilautakunnan toimimisvelvollisuus on säädetty nimenomaan, jotta huolto tulee järjestetyksi lapsen edun mukaisesti.

Puhevaltaa koskevia säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon myös asiassa mainitut Suomen hallitusmuodon perusoikeuksia koskevat säännökset sekä Roomassa 4.11.1950 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) määräykset. Näidenkin valossa on hyväksyttävää, että sukulaisilla on lapsen huoltoa koskevassa asiassa puhevalta vain silloin kun lapsi on jäänyt vaille huoltajaa. Jos sukulaiset tai muut lapselle läheiset henkilöt voisivat saada huoltajan eläessäkin katsoessaan tämän olevan huoltajaksi sopimaton huollon siirtämistä koskevan asian tuomioistuimen käsiteltäväksi, puhevalta olisi lapsen edun vastaisesti liian laajalla henkilöpiirillä, eikä lapsi saisi pysyä hänelle läheisten henkilöiden välisten ristiriitojen ulkopuolella.

Sosiaalilautakunnan on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain ja lastensuojelulain nojalla huolehdittava lapsen edun selvittämisestä ja toteutumisesta. Puhevaltaa yleisessä tuomioistuimessa lapsen huollon siirtämiseksi isältä muulle henkilölle ei voida perustaa tapauskohtaiseen harkintaan siitä, vaatisiko lapsen etu asian käsittelemistä sosiaalilautakunnan väitettyjen laiminlyöntien vuoksi. Sosiaalilautakunnan lapsen huoltoa järjestäessään lastensuojelulain nojalla tekemiin ratkaisuihin voidaan hakea muutosta hallintotuomioistuimissa, viime kädessä Korkeimmassa hallintooikeudessa. Hallintotuomioistuimet ovat yleisten tuomioistuinten tavoin laillisesti perustettuja, riippumattomia ja puolueettomia tuomioistuimia.

Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole perusteita tulkita lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:ää siten, että sukulaisilla olisi käsillä olevassa tilanteessa oikeus hakemuksella panna vireille lapsen huoltoa koskeva asia.

Tästä syystä sillä seikalla, onko C:n äidinäiti D ollut hovioikeuden lausumin tavoin lapselle läheinen henkilö ei ole puhevallan suhteen oikeudellista merkitystä, koska D on joka tapauksessa C:n isovanhempi eikä vanhempi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.